Jokainen – aivan pienikin – ilmastoteko lasketaan
Maanantaina 8.10. hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkisti 1,5 asteen raporttinsa. Raportin keskeinen johtopäätös oli, että päästövähennystoimillamme alkaa olla kiire, mikäli haluamme välttää katastrofaaliset seuraukset maapallolle ja ihmiskunnalle. Raportti on saanut – ansaittua – näkyvyyttä mediassa, ja herättänyt laajaa keskustelua siitä, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä oman hiilijalanjälkensä pienentämiseksi.
Suomen ympäristökeskuksen tutkimusten mukaan lähes 70 % Suomen päästöistä on seurausta kotitalouksien kulutusvalinnoista. Eli kyllä meillä on vaikutusvaltaa, jos vain johdonmukaisesti kieltäydymme hankkimasta turhaa, huonolaatuista tai kertakäyttöistä tavaraa. Usein kuulee sanottavan, ettei esimerkiksi muovipussien käytöstä luopumisella olisi mitään merkitystä. On totta, että vaikutus on pieni, jos teon tekee vain yksi ihminen. Kuitenkin mitä useammat ihmiset alkavat valita ilmastomyönteisiä tuotteita ja palveluita, sitä suuremmaksi joukkovoima kasvaa.
Otetaanpa esimerkki vähän toisenlaisista yksittäisten ihmisten valinnoista: Jaska varastaa lähikaupasta suklaapatukan, eikä jää siitä kiinni ja kertoo onnistuneesta keikasta myös Lissulle. Seuraavana päivänä Lissu sujauttaa tonnikalapurkin vaivihkaa käsilaukkuunsa ja onnistuu hänkin livahtamaan kaupasta maksamatta. Masa sattuu huomaamaan tämän, ja päättää hänkin napata pari oluttölkkiä takkinsa taskuun. Tässäkin tapauksessa se yksi suklaapatukka saattaa tuntua pikkujutulta, mutta jos kymmenet tai sadat ihmiset alkavat ottaa haluamansa, hyllyt tyhjenevät alta aikayksikön ja kauppias ajautuu ongelmiin.
Mainonnalla pyritään vaikuttamaan yksittäisten ihmisten tekemiin valintoihin. Kun uusi tuote tulee markkinoille, ensimmäiset kokeilunhaluiset ihmiset hankkivat sellaisen ja esittelevät sitä innoissaan ystävilleen ja tuttavilleen. Myös kaverit vakuuttuvat, ja kohta kaikilla on samanlaiset kännykät, tennarit, highlighterit, sähköiset kärpäslätkät ja parkkikiekot… Mainonta innostaa ensin yksittäiset ihmiset ja sitten myös suuret massat kuluttamaan. Voisiko sama logiikka toimia myös positiivissa ilmastovalinnoissa? Entä, jos matkakortti, yhteiskäyttöauto, aurinkopaneelit, matka kansallispuistoon tai illallinen kasvisruokaravintolassa olisivatkin niitä hienoja juttuja, joita me alkaisimme haluta?
Kun edelläkävijät muuttavat kulutustottumuksiaan, saa se myös valveutuneet yritykset panostamaan ilmastomyönteisien ratkaisujen kehittämiseen ja tuomaan niitä markkinoille. Kun tarjonta lisääntyy, vähäpäästöiset tuotteet ja palvelut muuttuvat ihan tavallisiksi valinnoiksi entistä suuremmalle joukolle ihmisiä.
Halusin konkretisoida muutaman pienen ilmastoteon vaikuttavuutta laskemalla niiden päästövaikutukset. Apuna laskelmissa käytin OpenCO2.net -palvelun hiilijalanjälkilaskuria ja päästökerrointietokantaa. Seuraavaan taulukkoon kootut tulokset osoittavat selvästi sen, että yhden henkilön yksittäinen valinta ei vielä ratkaise ilmasto-ongelmaa, mutta jos sama muutos tehdään systemaattisesti viikoittain, vaikutus kasvaa. Ja jos saman valinnan tekee miljoona ihmistä joka viikko vuoden ajan, vaikutus on jo huomattava.
Verrataan vielä tuloksia suomalaisen keskimääräiseen hiilijalanjälkeen, joka on noin 10,3 tonnia vuodessa. Jos miljoona ihmistä tekisi elintapoihinsa taulukossa esitetyt neljä pientä muutosta ja toistaisi niitä tunnollisesti viikoittain läpi vuoden, voitaisiin näin välttää 18 459 suomalaisen vuotuiset päästöt. Pelkästään muovipussien käytön vähentämisen vaikutus olisi 101 suomalaisen hiilijalanjäljen kokoinen. Turha siis yrittää enää väittää, etteikö myös aivan pienillä ilmastoteoilla olisi merkitystä!
Kun teet ilmastolupauksen, sitoudut puolittamaan oman hiilijalanjälkesi seuraavien kymmenen vuoden aikana, mikä saa sinut kiinnittämään entistä enemmän huomiota tekemiesi valintojen ilmastovaikutuksiin.
Lisää vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen löydät Sitran kokoamien 100 fiksun arjen teon joukosta.