skip to Main Content
Kuukausi Vegaanina

Kuukausi vegaanina

CLC-kollegani Kaisa heitti minulle ennen vuodenvaihdetta vegaanihaasten, johon kokeilunhaluisena ja vähän yllytyshulluna ihmisenä tietenkin innolla tartuin. Päällimmäinen syy kokeiluun oli jälleen kerran huoli ilmastonmuutoksesta ja vahva uskoni siihen, että jokainen pienikin ilmastoteko on tärkeä.

Ruoka aiheuttaa noin 17 prosenttia keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljestä: tämä tarkoittaa yli 1 800 kg vuotuisia CO2-päästöjä henkeä kohden. Tunnetusti eri ruoka-aineista suurimmat ilmastovaikutukset ovat naudan- ja lampaanlihalla sekä juustoilla. Vegaaninen ruokavalio ei sisällä mitään eläinperäistä – ei siis lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita eikä hunajaa. Vegaanin proteiininlähteitä ovat esimerkiksi soija, pavut, linssit ja pähkinät. Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, niiden ilmastovaikutukset ovat selvästi pienempiä kuin eläinperäisillä proteiininlähteillä. Taulukon päästökertoimet on poimittu OpenCO2.net -hiilijalanjälkialustan päästötietokannasta ja ruoka-aineiden proteiinipitoisuudet Kilokalori.net -palvelusta.

Lähteet: EWG, Kariniemi, Luke, New Castle University, SYKE, Tesco

Netistä löytyy paljon hyviä vegaanisia ruokaohjeita. Tammikuun pakkasilla maistui esimerkiksi ystäväni suosittelema tomaatti-kookos-linssikeitto. Kotimainen Härkis sopi erityisen hyvin tortillojen ja nachojen täytteeksi, ja pitaleivän välissä vöner oli mielestäni selvästi parempaa kuin kebab-liha. Myös HoviRuoan vegaaniset riisipiirakat olivat oikein hyviä.

Aamupalana perinteisen kaurapuuron ohella hyviä vaihtoehtoja ovat soijajugurtista ja chia-siemenistä tehty chia-jugurtti appelsiinin kera ja vaikkapa vegaaninen mango-smoothie. Testasin useita erilaisia vegaanisia ”kahvimaitoja” ja mielestäni selvästi paras oli Juustoportin kaurajuoma, joka jäi ruokavaliooni pysyvästi.

Yritin kokeilla mahdollisimman monia erilaisia tuotteita, ja mukaan mahtui joitakin pettymyksiäkin. Esimerkiksi vegaaniset juustot ja nakit tuntuivat todella keinotekoisilta: ongelmana ei ollut niinkään tuotteiden maku kuin erikoinen suutuntuma ja keittiöön leviävä epämiellyttävä haju. Nämä tuotteet eivät myöskään sisällä juurikaan proteiinia vaan lähinnä rasvaa ja hiilihydraatteja. Yksi hyvä ”juusto” sentään löytyi: kotimaiset Porlammin Vege Plus viipaleet eivät haise pahalta ja maistuvatkin oikealle juustolle.

Joissakin kaupoissa vegaanisia tuotteita sai hakemalla hakea, mutta Sellon K-Citymarketissa Espoossa oli hyvät valikoimat ja ne löytyivät helposti omista hyllyistään. Ravintoloissa vegaanisia lounasvaihtoehtoja oli useimmiten vain yksi. Parhaan lounaan sain kauppakeskus Kaaren Chilitos Mexican Grillissä, jossa söin vegaanisen quesadillan, ja ehdottomasti paras kahvi oli Forumin Fazerilla nauttimani Latte kauramaidolla – asiaankuuluvasti Marianne-karkin kanssa tarjoiltuna. Täytyy tunnustaa, että pari kertaa kokouksessa erehdyin kaatamaan kahviini kannussa ollutta lehmänmaitoa – join kahvit kuitenkin kiltisti, koska ilmaston kannalta ruokahävikki on se kaikkein huonoin juttu.

Kuinka sitten tästä eteenpäin? Ruokavalioni monipuolistui useilla vegaanisilla tuotteilla, joiden olemassa olosta minulla ei ennen vuodenvaihdetta ollut aavistustakaan. Siitä huolimatta minusta ei ainakaan vielä tullut täysin vegaania. Erityisesti kalaa ja kananmunia kaipasin kuukauden kokeiluni aikana, ja ilmastovaikutuksiltaan ne eivät ole kuitenkaan niitä kaikkein pahimpia vaihtoehtoja. Ja jos on uskominen tuoretta EAT-Lancet Comissionin Food, Planet, Health -raporttia, ihmiskunnan ei tarvitse täysin luopua kaikesta eläinperäisestä ravinnosta: sen määrää on vain pienennettävä merkittävästi ja ruokahävikki on puolitettava. Siispä, jatkossa juustojen ja lihan syönti saa rajoittua juhlahetkiin!

Kirjoittaja: Sari Siitonen

Back To Top