skip to Main Content
Tiedonsiirron Ilmastovaikutukset

ICT-palveluiden käytön ansiosta hiilijalanjälki pienenee

Jo ennen koronaa asiakkaamme olivat kiinnostuneita siitä, mikä ICT-palveluiden hiilijalanjälki on. Asia on entistäkin kiinnostavampi tällaisina aikoina, kun työnteko nojaa lähes yksinomaan toimiviin tietoliikenneyhteyksiin.

Normaalin työpäivän aikana me Clonetissa lähetämme ja vastaanotamme lukuisia sähköpostiviestejä, teemme Google-hakuja ja lataamme internetistä raportteja, joita tallennamme pilvipalveluun. Osallistumme Teams-kokouksiin ja -webinaareihin, joissa jaamme ääntä ja usein myös videokuvaa. Lisäksi tuotamme itsekin internet-palveluja, ja tarjoamme OpenCO2.net -alustalla työkaluja hiilijalanjälkien ja hiilikädenjälkien laskentaan. Haemme ja tallennamme päästötietokantaamme jatkuvasti uusia päästökertoimia, ja viestimme tekimisistämme muun muassa julkaisemalla nettisivuillamme blogitekstejä ja esimerkkejä toteuttamistamme projekteista. Ja tietysti toivoisimme mahdollisimman monien käyttävän palvelujamme ja tutustuvan sisältöihimme. Kaikki nämä tiedot sijaitsevat ja liikkuvat valtavassa tietoverkossa, jota teleoperaattorit ylläpitävät.

ICT pitää sisällään kaikki päätelaitteet, tietoliikenneyhteydet, tietoliikenneverkot ja tiedonsiirtoon tarkoitetut teknologiat. Päätelaitteiden, kuten kannettavien tietokoneiden ja matkapuhelimien, avulla käytetään erilaisia internet-palveluja. Nettiin liittyminen tapahtuu tietoliikenneyhteyden eli käytännössä joko kiinteän tai mobiililaajakaistan kautta. Lisäksi tiedonsiirtoon ja -varastointiin tarvitaan erilaisia teknologioita, kuten tukiasemia ja datakeskuksia palvelimineen.

FiComin mukaan Suomessa oli vuonna 2019 yhteensä yli 10 miljoonaa laajakaistaliittymää, joista yli 8,5 miljoonaa oli mobiililaajakaistaliittymiä. 80 % kaikista mobiililaajakaistaliittymistä oli rajoituksettoman tiedonsiirron liittymiä, mikä vaikuttaa voimakkaasti siihen, että Suomi sijoittuu käytetyn mobiilidatan määrässä kärkikastiin maailmassa. Traficomin tilastokoonnin mukaan vuonna 2019 mobiilidatan siirto Suomessa oli yhteensä 2 409 miljoonaa gigatavua (binäärijärjestelmä), mikä oli yli 20 % enemmän kuin vuonna 2018. Tämä tarkoittaa keskimäärin 36,4 Gt/kk jokaista suomalaista kohden.

Sähkönkulutus merkittävin hiilijalanjälkeen vaikuttava tekijä

ICT-palveluiden hiilijalanjälki muodostuu pääasiassa palveluiden käyttöön liittyvästä sähkönkulutuksesta. Päätelaitteiden lisäksi datakeskukset ja tiedonsiirtoon tarvittavat tukiasemat kuluttavat sähköä. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA, 2019) mukaan, datakeskukset kuluttivat lähes 1 % (198 TWh) ja tietoliikenneverkot noin 1,1 % (260 TWh) maailman sähkön loppukäytöstä vuonna 2018. Yhteensä globaali datakeskusten ja tietoliikenneverkkojen sähkönkulutus on yli 5-kertainen verrattuna sähkön kokonaiskäyttöön Suomessa (86 TWh vuonna 2019 Energiateollisuus ry:n mukaan). Vaikka tietoliikenteen määrä kasvaa nopeasti, energiatehokkuuden parantumisen myötä erityisesti datakeskusten energiankulutuksen uskotaan pienenevän lähitulevaisuudessa.

Mobiilidatan siirtoon tarvittavan sähkön määrä (kWh/siirretty Gt) laski tehdyn arvion mukaan tasolle 0,3 kWh/Gt vuonna 2017 ja sen uskottiin voivan alentua edelleen tasolle 0,1 kWh/Gt vuonna 2020 (Pihkola et al., 2018). Elisa ilmoittaa siirretyn mobiilidatan tehokkuuden olleen 0,2 kWh/Gt vuonna 2019. Tulevaisuudessa tiedonsiirron tehokkuus kasvaa 5G:n myötä, mutta siirrettävän tiedon määrän lisääntyessä, energiankulutus voi kääntyä kasvuun. Tällä hetkellä mobiilidatan siirron voidaan arvioda kuluttavan keskimäärin 90-130 kWh sähköä vuodessa jokaista suomalaista kohden. Tämän lisäksi kiinteät laajakaistat, datakeskukset ja päätelaitteet kuluttavat sähköä. Luotettavaa tietoa maassamme olevien datakeskusten määrästä ja niiden sähkönkulutuksesta on vaikea löytää, mutta Elomatic Oy:n FiComille tekemän selvityksen mukaan datakeskusten sähkönkulutuksen arvioitiin olevan noin 120 GWh vuonna 2018 eli noin 22 kWh vuodessa jokaista suomalaista kohden. Päätelaitteiden sähkönkulutuksen voi laskea laitteiden tehon ja vuotuisten käyttötuntien perusteella: kannettavan tietokoneen sähkönkulutus on noin 80 kWh, IPadin noin 4-5 kWh ja älypuhelimen 1-2 kWh.

Uusiutuvilla tuotetun sähkön käyttö pienentää hiilijalanjälkeä

Sähkön päästökerroin riippuu ostetun sähkön alkuperästä: jos sähkö tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä, sähkön käytön aikaiset päästöt ovat nolla. Suomessa sekä Elisa että Telia hankkivat vesivoimalla tuotettua sähköä, ja molempien yritysten tapauksessa sähkön osuus hiilijalanjäljestä on pieni. Suurempi merkitys on myytävien laitteiden valmistuksen ja käytön aikaisilla päästöillä.

Keräsimme seuraavaan taulukkoon ICT-palveluihin liittyviä hiilijalanjälkitietoja perustuen käytönaikaisiin päästöihin:

ICT-palvelujen hiilijalanjälki
Taulukossa esitetään ICT:n hiilijalanjälkitiedot käytettäessä uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä ja Suomen keskimääräistä sähkönhankintaa

1) Uusiutuvan sähkön käytön aikainen päästökerroin on 0 g/kWh. Tämä ei sisällä elinkaaren aikaisia päästöjä esimerkiksi sähkönsiirron häviöihin liittyen.

2) Suomen keskimääräinen sähkönhankinta, kansallinen jäännösjakauma – päästökerroin 289,67 g/kWh.

Jos kaikki taulukossa esitetyt sähkönkulutuksen päästöt lasketaan yhteen, saadaan päästön suuruudeksi enimmillään 70 kg CO2, mikä vastaa OpenCO2.net -palvelun CO2-muuntimen mukaan 500 kilometrin autoilua vuodessa keskimääräisellä bensiinikäyttöisellä autolla. Ja jos käytetään uusiutuvaa energiaa – kuten esimerkiksi Elisa ja Telia tekevät – päästöt ovat vieläkin pienemmät. Vertailun vuoksi IPhone X -puhelimen elinkaaren aikaiset päästöt ovat 79 kg sisältäen myös käytön aikaiset päästöt kolmen vuoden ajalta. Viime aikoina puhelimien ja tietokoneiden uusiokäyttö ja kierrättäminen ovat lisääntyneet, mikä vähentää elektroniikkajätteen määrää ja pienentää myös hiilijalanjälkeä.

Kun otetaan huomioon, kuinka paljon asioita teemme tietokoneilla ja muilla laitteilla, syntyvät päästöt ovat mielestäni yllättävän pienet. Vaikka koronan vuoksi datan siirto on varmasti lisääntynyt entisestään, syntyvät lisäpäästöt ovat selvästi pienemmät kuin liikkumisen aiheuttamat päästöt olisivat olleet normaaliaikana. Ilmaston vuoksi toivomme, että jaksamme järjestää etäkokouksia vielä koronakriisin jälkeenkin.

Kirjoittajat: Sari Siitonen ja Markus Korhonen